Takaisin

Lehmä ei tykkää muutoksesta

Lehmä ei kaipaa vaihtelua ruokalistaansa. Jatkuvasti vaihtuva ruokavalio aiheuttaa lehmälle ikäviä hapanpötsin oireita, jotka vaikuttavat sekä terveydentilaan että tuottavuuteen. Pahimmillaan seurauksena ovat sorkkasairaudet, utaretulehdukset ja hedelmällisyyshäiriöt. Lisäksi maidon rasvapitoisuus laskee. Ihannetilanteessa mansikin menun jokainen suupala on samanlainen ja tasalaatuista rehua on tarjolla ympäri vuorokauden. Tasaisen ruokinnan lisäksi herkkujen välttäminen vähentää lehmän happovaivoja ja pitää pötsin kunnossa.

 

Lehmä pitää ruokkia siten, että pötsin olosuhteet ovat suotuisat pieneliöille, jotka tekevät suuren työn lehmän energiataloudessa. Miljardit bakteerit ja alkueläimet pilkkovat rehujen energiaa lehmälle käyttökelpoiseen muotoon eli etikka- voi ja propionihapoksi. Pääosa lehmän energiasta koostuu näistä pötsin käymistuotteista.

 

– Lehmällä on ainutlaatuinen ruoansulatus. Tämän ansiosta ihmisravinnoksi kelpaamattomista nurmirehuista sekä erilaisista elintarviketeollisuuden kuitupitoisista sivutuotteista saadaan tuotettua ravintoarvoltaan erinomaisia maitotuotteita, Raisioagron kehityspäällikkö Merja Holma kertoo.

 

Happovaivoista sorkkasairauksia, utaretulehduksia ja hedelmällisyyshäiriöitä

Korkeatuottoisen lehmän terveysongelmat liittyvät usein pötsin happamoitumiseen. Happokuorma aiheuttaa eräänlaisen elimistön tulehdustilan, jolloin lehmän puolustusjärjestelmä kärsii. Vastustuskyvyn alentuminen altistaa muun muassa sorkkasairauksille, utaretulehduksille sekä hedelmällisyyshäiriöille. Pötsihäiriöt huonontavat rehujen hyväksikäyttöä, jolloin tuotos laskee.  

 

Perustekijänä lehmän ruokinnassa on riittävä kuitupitoisuus ja tärkkelyksen sekä sokerin rajoittaminen. Runsaasti kuitua sisältävä karkearehu lisää märehtimistä ja syljen eritystä. Vuorokauden sylkimääräksi voi kertyä jopa 200 litraa. Sylki tasapainottaa pötsin pH:ta, sillä siinä on runsaasti bikarbonaatteja eli soodaa. Nurmirehun ligniinipitoisuuden noustessa, rehun sulavuus alenee, mutta märehtiminen lisääntyy.

 

Ylensyönti ei sovi lehmällekään

Korkeatuottoiseksi jalostetun lehmän ruokinnan haaste on saada lehmä syömään mahdollisimman paljon ilman pötsihäiriöitä. Pötsin käymistuotteet ovat lehmille välttämätön energianlähde, mutta liika määrä happamoittaa pötsiä, ovathan ne happoja. Hyvä lehmä on kuin huippu-urheilija, jolla on tarkka ruokavalio. Energiavajeen estämiseksi nurmirehun joukkoon lisätään viljapohjaisia rehuja, erilaisia energiakomponentteja sekä valkuaisraaka-aineita.

 

– Ylensyönti ei sovi ihmisille, eikä sen paremmin lehmällekään. Siksi erilaisten herkkujen kuten väkirehun helppoliukoisten hiilihydraattien, sokerin ja tärkkelyksen käyttöä on rajoitettava. Ylensyönti sekä nopeat muutokset ruokinnassa johtavat hapanpötsivaivoihin, mikä huonontaa lehmän ruokahalua ja aiheuttaa terveysongelmia, Holma muistuttaa.

 

Mansikki ei tosiaankaan pidä muutoksista

Herkkujen määrä tai kuidun niukkuus ei yksin selitä pötsin happamoitumista, sillä jokainen karkearehuerän vaihdos muuttaa pötsin olosuhteita ja alentaa muutoshetkellä pH:ta. LUKE:n koe osoittaa, ettei lehmä tosiaankaan pidä muutoksista. Tutkimuksessa verrattiin kolmea eri säilörehua, joita aluksi ruokittiin kaikille lehmille seoksena. Kokeen alkupäivien jälkeen lehmät jaettiin kolmeen ryhmään, joista kukin sai yhtä karkearehua alkuperäisestä seoksesta. Kokeen lopussa siirryttiin takaisin kolmen rehun seokselle. Tulokset osoittivat, että muutokset karkearehussa aiheuttivat voimakkaan laskun pötsin pH:ssa.

 

– Kokeen aikana tutkittiin myös monipuolisen täysrehuannoksen lisäämisen vaikutusta pötsin pH-tasoon. Hämmästyttävää oli, ettei täysrehun lisääminen yhdeksästä viiteentoista kiloon näyttänyt vaikuttavan pötsin happamuuteen niin voimakkaasti kuin säilörehun muutos, Holma kertoo

 

Lehmän närästyslääkkeeksi soodaa ja hiivaa

Rehujen sopivalla koostumuksella ja oikeilla ruokintarutiineilla voidaan ehkäistä pötsin happamoitumista. Viime vuosina yleistynyt seosrehuruokinta mahdollistaa tasaisen ruokinnan, koska siinä sekoitetaan nurmisrehu sekä väkirehujakeet tasaiseksi seokseksi. Näin lehmä saa sopivassa suhteessa kuituja sekä herkkuja. Tosielämässä nähdään kuitenkin usein, että seos helposti lajittuu, jolloin vahvimmat lehmät popsivat väkirehut ja muille jää vähäenerginen kuitu. Kun rehuissa on niukasti kuitua tai säilörehun ja appeen koostumus vaihtelee, voidaan pötsin olosuhteita helpottaa lisäämällä ruokintaan pötsiä puskuroivia rehuaineita.

 

– Lehmälle sopii närästyslääkkeeksi esimerkiksi Pötsi-Melli. Se sisältää soodaa ja elävää hiivaa, jotka täydentävät toisiaan. Koska vaikutusmekanismi on erilainen, niitä kannattaa antaa yhtä aikaa. Sooda vaikuttaa suoraan happoihin neutraloiden pötsiä ja pitäen pH:n vakaana. Elävä hiiva vähentää maitohapon muodostusta ja stimuloi maitohappoa käyttävien mikrobien kasvua nostaen samalla pötsin pH:ta. 100–150 gramman päiväannos Pötsi-Melliä riittää tasapainottamaan pH:n. Näin varmistetaan korkea tuotos ja edesautetaan lehmien terveyttä, Raisioagron Merja Holma päättää.