Takaisin

Kasvava suomalainen lammastalous vaatii tehokasta ruokintaa

Lammastalous on Suomessa kasvussa. Silti vuonna 2016 maahan tuotiin 2,5 miljoonaa kiloa lampaanlihaa, sillä jokainen suomalainen syö keskimäärin 700 grammaa lammasta joka vuosi. Tuottajat panostavat yhä enemmän eri tuotantovaiheiden tasapainoiseen ruokintaan, joka on keskeisessä osassa tuotteen laadun ja kasvatuksen taloudellisen kannattavuuden varmistamisessa.

 

Suomessa tuotettiin lampaanlihaa vuonna 2016 noin 1,27 miljoonaa kiloa. Koska  lampaanlihaa kuitenkin syödään vuosittain keskimäärin 700 grammaa per suomalainen, lihaa tuotiin vuonna 2016 maahan 2,5 miljoonaa kiloa.

 

– Onneksi Suomessa lammastalous on kasvussa ja yhä useampi tuottaja kasvattaa lampaita ammattimaisesti. Tilojen lukumäärä ei niinkään lisäänny vaan olemassa olevien tilojen koko kasvaa, Raisioagron tuotehallintapäällikkö Päivi Volanto avaa.

 

Samalla kasvattajien on panostettava entistä enemmän eri tuotantovaiheiden tasapainoiseen ruokintaan, jotta tuotannon kannattavuus paranee. Lammastalouden kannattavuus pohjautuu suurelta osin karitsoinnin onnistumiseen ja karitsoiden hyvään kasvuun.

 

Pääsiäispöydän karitsa on alle vuoden ikäinen

 

Karitsaksi kutsutaan alle vuoden ikäistä lammasta. Uuhi synnyttää karitsointikarsinassa tavallisesti kaksi–kolme karitsaa, joiden ensimmäinen ravinto on ternimaito. Ternimaidosta karitsa saa tärkeät vasta-aineet. Karitsat voidaan siirtää juomarehulle, jos uuhelta ei tule maitoa tai maito ei riitä, Volanto sanoo.

– Uuhet imettävät karitsoja 1,5-2 kuukautta. Maidon lisäksi karitsat saavat hyvälaatuista karkearehua, väkirehua, kivennäistä ja vettä. Väkirehu tarjotaan karitsoiden omasta tilasta, karitsakamarista, johon uuhet eivät pääse.

Ensimmäiset päivänsä karitsat viettävät emonsa kanssa, jolloin ne leimautuvat emoonsa. Sen jälkeen uuhet jälkeläisineen muodostavat ryhmän, jossa ne elävät vieroitukseen saakka. Noin kahden kuukauden iässä karitsat voidaan vieroittaa, jos ne syövät kuivaa rehua 200 grammaa päivässä ja paino on noussut 15-20 kiloon rodusta riippuen. Pässi- ja uuhikaritsat vieroitetaan omiksi ryhmikseen.

 

Lihaksi kasvatettavia teuraskaritsoita ruokitaan runsaasti vieroituksen jälkeen. Rehuannos koostuu laadukkaasta säilörehusta ja kokonaisesta viljasta. Valkuaislähteeksi sopii Raisioagron rypsirouhepitoinen Opti 34 ja kivennäiseksi mureinen Lammas-Melli, mistä karitsa saa myös tarvitsemansa vitamiinit. Voimakkaalla ruokinnalla väkirehun osuus voi olla jopa 80 %, sitä voidaan antaa lähes vapaasti eli reilu kilo päivässä. Siitoskaritsoilla kasvutavoite on maltillisempi ja väkirehuannos jää enimmillään 0,2-0,5 kilon tasolle.

 

Lampaiden kuparin saantia on rajoitettava

 

– Lampaat ovat herkkiä kuparille, koska kuparin tarve ja myrkyllisyysraja ovat suhteellisen lähellä toisiaan. Viljan ja säilörehun kupari tyydyttää pitkälti lampaan kuparin tarpeen ja siksi teollisiin lammasrehuihin ei lisätä kuparia. Kuparia sisältäviä nautarehuja ei suositella lampaille.

 

Liika kupari kerääntyy vähitellen maksaan, josta se stressitilanteessa vapautuu nopeasti ja nostaa veren kuparipitoisuuden haitallisen korkeaksi.  Hivenaineista molybdeeni pystyy sitomaan kuparia imeytymättömäksi yhdisteeksi. Rehuannoksen kuparin ja molybdeenin suhteeksi suositellaan 4–10:1.

 

Karitsa teurastetaan, kun sen elopaino on noin 47-50 kiloa. Teuraspaino on tällöin noin 19-20 kiloa. Liharotuiset saavuttavat teuraskypsyyden aiemmin nopeamman kasvun takia. Karitsojen myynti on lammastalouden suurin tulonlähde. Lisätuloja tuovat taljat ja villa.