Yliruokinta ja kalojen rasvaisuus

Kirjolohien ns. yleisesti hyväksytyksi perkuuhävikiksi on muotoutunut 16 - 18 prosenttia pyöreästä painosta laskettuna. Useilla kalalaitoksilla kiertäessämme olemme kuitenkin huomanneet, että eri yritysten välillä perkuuhävikit vaihtelevat jopa suuresti. Itse olemme selittäneet ilmiötä ruokinnan tason eroilla. Runsaalla ruokkijalla kalat ovat rasvaisempia ja päinvastoin. Tämän olemme huomanneet myös käytännössä.

Yliruokinnalla rakennetaan kallista rasvaa

On selvää, että kaloille muodostuu luontaisestikin jonkinasteinen suolihävikkitaso. Yliruokinnan kautta hävikin määrä kuitenkin kasvaa. Yliruokintatilanteessa kalan normaali energiantarve on jo täytetty ja ylimääräisestä ravintoannoksesta kala alkaa muodostaa rasvaa. Se pystyy tekemään rasvaa ravintonsa rasvasta, valkuaisesta tai hiilihydraatista.

Rasva on kyseisistä ravintoaineista muuntotehokkain eli rasvassa on korkea energiapitoisuus sulavimmassa muodossa. Rasvan muuntokelpoinen energia on 35,6 MJ kiloa kohden. Valkuaisen 17,3 MJ ja hiilihydraattien 8,5 MJ. Kalan rasvakilo sisältää energiaa 39,5 MJ. Näin ollen voidaan sanoa, että myös ylimääräinen rasvakilo sisältää saman energiamäärän.

Jotta yleensäkin liikarasvaa syntyy on tämän energiamäärä täytyttävä. Ravintoaineiden muuntokelpoisista energiamääristä huomaa, että niiden välisillä eroilla on merkitystä liikarasvan kustannukseen. Toisin sanoen jos rehussa on ylimääräistä valkuaista tai hiilihydraattia, josta kala alkaa muodostaa rasvaa yliruokinnan seurauksena, on se kasvattajalle hyvin kallista.

Olemme laskeneet, että yhden ylimääräisen rasvakilon tuottamiseen kuluu rehua noin kaksi kiloa. Tällöin yksinkertaisella matematiikalla laskettuna 10 prosentin yliruokinta nostaa rehukerrointa 0,2 yksikköä. Tässä laskelmassa on käytetty Hercules LP-kasvatusrehun arvoja eli rehun, jossa ravintoainesisältö on tarkasti täsmätty kalan tarpeisiin. Jos ravintoainesisältö ei ole kohdallaan on rehukerrointa nostava vaikutus vielä suurempi eri ravintoaineiden sisältämän eri energiamäärän johdosta (ks. edelle esitetyt eri ravintoaineiden MJ määrät).

Yliruokinnalla kuolleisuutta

Yliruokinta johtaa hyvin usein kasvavaan kuolleisuuteen. Kuolleisuudella on todella suuri rehukerrointa heikentävä vaikutus. Nyrkkisääntö: "yksi kala pinnalla tarkoittaa kymmentä kalaa pohjalla" on syytä muistaa, jos kuolleisuutta ilmenee. Kuolleisuus ei ilmene välittömästi yliruokintatilanteen jälkeen, vaan usein vasta 2-3 viikon kuluttua. Siksi yliruokintaa ei yleensä tiedosteta kuolleisuuden aiheuttajaksi, vaikka se useimmissa tapauksissa onkin sen aiheuttanut.

Yleisimmin yliruokinta syntyy keskikesän lämpimän veden jaksolla tai sitä edeltävällä kevään rajusti nousevan kalan ruokahalun jaksolla. Annostusta pitäisi osata säätää tulevaisuuden säätiloja ennakoiden. Annostuksen pudotus korkeiden lämpöjen jo alettua ei riitä.

Syksyn lisäkasvu jää saavuttamatta

Yliruokinta vaikuttaa myös myöhempiin ajankohtiin, ennen kaikkea syyskasvuun ja –ruokintaan. Ylirasvainen kala ei yllä syksyllä optimaalisiin rehumääriin. Syksyllä massat ovat suuria ja olosuhteet yleensä hyvät. Jos kala ei silloin pysty syömään suositeltua määrää menetetään lisäkasvua valtavasti. Reilusti yliruokitun kalan selviäminen talven rasituksista on heikko.