Urea

Säilörehun laatu vaikuttaa maidon ureapitoisuuteen

Säilörehun raakavalkuaisen laatu ja määrä sekä energiataso eli sulavuus vaikuttavat ratkaisevasti maidon ureapitoisuuteen. Runsas säilörehun typpilannoitus sekä korjuuasteen aikaistaminen lisäävät rehun raakavalkuaista ja samalla maidon ureapitoisuutta. Mikäli säilörehujen raakavalkuaistaso on sama, niin paremmin sulavalla eli energiapitoisemmalla rehulla maidon urea-arvo on matalampi. Maidon ureapitoisuus pysyy yleensä kohtuullisissa lukemissa, kun säilörehun raakavalkuaispitoisuus pysyy 15 % tuntumassa.

 Energiavajaus aiheuttaa hedelmällisyysongelmia

Mikäli väkirehutaso on matala ja maidon ureapitoisuus on hyvin korkea, voi energiasta olla vajausta. Tällöin lehmien kiimat heikkenevät ja tiinehtyvyys huonontuu. Energian puute on merkittävin ruokinnallinen tekijä, joka huonontaa hedelmällisyyttä.

Maidon asetonipitoisuus kuvastaa lehmän energiatasetta. Mikäli asetoni on kohonnut normaaliarvosta, lehmää on vaikea saada kantavaksi. Myös maitotuotos kärsii korkeasta asetonipitoisuudesta eli energiavajauksesta.

Kotimaisissa kenttäkokeissa korkea asetonipitoisuus aiheutti hedelmällisyysongelmia, mutta ureapitoisuuden ja hedelmällisyyden välille ei tässäkään saatu selkeää yhteyttä.

Milloin ruokintaa kannattaa muuttaa

Mikäli maidon ureapitoisuus on hyvin korkea ja energiasta on samanaikaisesti puutetta eli asetonipitoisuus on myös koholla, kannattaa väkirehun määrää lisätä. Viljaruokintaan kannattaa ottaa valkuaislähteeksi tiivisteen tai rypsin sijaan puolitiiviste, joka tuo ruokintaan valkuaisen lisäksi tarpeellista energiaa.