Typpi lähtöisin valkuaisesta

 

100 grammaa valkuaista sisältää typpeä 16 grammaa. Tästä syntyy valkuaisen ja typen suhdeluku 6,25 (100 : 16 = 6,25), jota käytetään muun muassa rehun typpimäärän määrittämisessä. Jakamalla rehun kokonaisvalkuaisprosentin luvulla 6,25 saat suoraan rehun typpipitoisuuden prosentteina.

 

Lohikalat sisältävät valkuaista yleensä noin 17 prosenttia kalan elopainosta. Tämä tarkoittaa sitä, että yhdessä kilossa kalaa on valkuaista 170 grammaa ja siten typpeä 27,5 grammaa (170 : 6.25 = 27,5). Näin ollen voidaan myös todeta, että kala sitoo itseensä 27.5 grammaa typpeä lisäkasvukiloa kohden.   

 

Kalan valkuaissisältö ja lihan koostumus on yleensä vakio. Tällä tarkoitetaan kalan lihan aminohappokoostumusta ja typpimäärää.

 

Rehujen typpipitoisuudet alhaisia

Kalat tarvitsevat tiettyjä aminohappoja tietyssä suhteessa lihaskudoksen muodostamiseen. Jos jostain aminohapoista on puutetta kala muodostaa vähemmän lihaskudosta. Kalan aminohappotarve on nykyisin erittäin tarkkaan selvillä. Lisäksi eri raaka-aineiden aminohappokoostumus tiedetään tarkasti. Näiden asioiden ansiosta kalalle pystytään tarjoamaan eri aminohappoja juuri tarvittava määrä.

 

Tämä on leikannut niin sanotun ylimääräisen valkuaisen rehuistamme pois, ilman, että kalan kasvu tai kehitys häiriintyy. Samalla on myös pudonnut rehujen typpipitoisuus ja ympäristökuormitus. Aminohappo-optimoinnissa on kyse juuri siitä, että alhaisemman valkuaistason omaavan rehun aminohapposisältöä täydennetään synteettisillä aminohapoilla. Kalan elinkierron rehuista pääosan muodostavat isot kasvatusrehut. Näiden rehujen typpipitoisuudet ovat yleisesti vain 5,7 - 6,4 prosenttia (eli noin 60 grammaa kilossa). 

 

Kalanviljelyn typpikuormitus syntyy rehun valkuaisaineiden osasten, aminohappojen, hajottamisen seurauksena. Suurin osa (75 – 90 %) kalaan sitoutumattomasta typestä poistuu kalasta kiduserityksen kautta.