Sonnankoostumus

Sonnan koostumus vaihtelee ruokinnan ja tuotosvaiheen mukaan

Rehujen koostumus ja lehmän tuotosvaihe vaikuttavat sonnan kiinteyteen. Sonnasta voi myös päätellä miten pötsi toimii ja kuinka hyvin rehut sulavat. Tietyt sairaudet voivat osaltaan löystyttää tai kovettaa sontaa, mutta useimmiten muutokset liittyvät ruokintaan.

Poikimisen jälkeen herumisvaiheessa lehmän sonta löystyy. Lypsykauden edetessä ja tuotoksen laskiessa sonta alkaa vähitellen kiinteytyä. Ummessaolokaudella se on jo kuivahkoa. Nämä muutokset liittyvät rehujen syöntimäärään ja syödyn rehun koostumukseen.

Sonnan pistetytys kuvastaa kiinteyden astetta

Milloin lanta on liian löysää ja miltä sopivan sonnan pitäisi näyttää? Sonnan pisteytys auttaa hahmottamaan erilaisten ruokintojen ja lypsykauden vaiheiden vaikutukset koostumukseen.

 

Sonnan pisteet (Hutjens)
1p.   ohutta, vetistä ja väriltään vihertävää. Lentää kaarella kauas lehmän taakse. Tyypillistä sairaille, syömättömille sekä juuri laitumelle siirtyneille lehmille.
2p. löysää, roiskahtelee, ei muodosta kasaa, pH on alle 6. Ominaista juuri poikineille ja laiduntaville lehmille. Saattaa myös esiintyä, jos säilörehu on hyvin nuorena korjattua ja sen raakavalkuaispitoisuus on yli 18 %.
3p. löysä 2-4 cm korkea kasa, jonka keskelle jää renkaiden ympäröimä kuoppa. Läpäisee ritilän ja tarttuu tiukasti saappaisiin. Normaali, suositeltava koostumus.
4p. Kuivahkoa, muodostaa 5-7cm paksun kasan. Ummessa olevilla lehmillä, niukalla valkuaisruokinnalla, väkirehua vain vähän, mutta kuitua runsaasti.
5p. Kuivaa, muodostaa yli 7 cm paksuisen kasan. Ruokinnassa vain karkeaa rehua. Tyypillistä tietyissä sairauksissa kuten esimerkiksi asetonitaudissa.

 

Sonnan koostumuspisteet tuotosvaiheen mukaan (Hutjens)
Ummessa olevat 3.5
Tunnutettavat 3.0
Vastapoikineet 2.5
Lypsykauden puolivälissä 3.0
Loppulaktaatiossa   3.5

Valkuaisen niukkuus ja runsas kuidun määrä kovettavat sontaa

Kuidun sekä valkuaisen määrä ja laatu vaikuttavat sonnan koostumukseen. Rehujen märkyys ja kivennäisten syöntimäärä voivat myös muuttaa kiinteysastetta. Oheisessa kaaviossa on kuvattu ruokinnan vaikustusta sonnan koostumuksen plussalla ja miinuksella. Plussa tarkoittaa löystymistä ja miinus kiinteytymistä.

 

Liikaa helppoliukoista typpeä, korkea säilörehun raakavalkuaispitoisuus  ++  
Matala dieetin valkuaispitoisuus -
Korkea dieetin raakavalkuaispitoisuus +
Korkea kuitu/karkearehupitoisuus -
Liikaa tärkkelystä / viljaa  +
Rakenteellisen NDF:n puute   +
Liikaa kivennäisiä +

 

Ripuli voi olla hapanpötsin merkki

Lehmän paksusuolessa esiintyy samantyyppistä rehujen pilkkoutumista kuin pötsissä. Paksusuolessakin mikrobit tuottavat haihtuvia rasvahappoja, mikrobiproteiinia sekä kaasuja. Paksusuolen tuottamat haihtuvat rasvahapot imeytyvät energianlähteeksi, mutta mikrobiproteiini ei ehdi imeytyä vaan se joutuu kaasujen tavoin sontaan.

Jos paksusuoleen virtaa runsaasti pötsikäymisen välttäneitä hiilihydraatteja, lehmälle voi tulla ripuli voimakkaan fermentaation vuoksi. Sonnassa saattaa olla kuplia ja se on hieman vaahtomaista. Pahimmassa tapauksessa paksusuolen seinämän kudos voi vahingoittua pH:n laskiessa liian alas. Tällöin lehmä erittää suolen seinämää suojaavaa limamaista ainetta, joka on nähtävissä myös sonnan joukossa.

Voimakas paksusuolikäyminen johtuu pötsin happamoitumisesta. Jos lehmän ruokinnassa on niukasti rakenteellista kuitua ja runsaasti tärkkelystä, pötsin pH laskee ja rehujen pötsisulatus vähenee. Sulamatonta rehumassaa virtaa ulos pötsistä ja kulkeutuu paksusuolen mikrobien hajotettavaksi.

Sonnan partikkelikoko kasvaa kuidun puutteessa

Pitkä kuitu muodostaa pötsiin mattomaisen kerroksen, joka estää rehupartikkeleiden ennenaikaisen virtauksen juoksutusmahaan. Viipyessään kauemmin pötsissä rehu ehtii pilkkoutua pienemmäksi lehmän märehtiessä, jolloin se myös sulaa täydellisemmin.

Sontaa seulomalla ja pesemällä on mitattu sulamattoman rehuaineksen partikkelikokoa. Kuidun puutteessa suurempia rehupartikkeleita virtaa sulamatta pötsistä, jolloin sonnan partikkelikokoko kasvaa. Tavoitteena voidaan pitää, ettei sonnan joukossa ole yli 1-1.5 cm mittaisia korsirehun pätkiä.

Kokonaiset jyvät sonnassa osoittavat, että väkirehun energiasta osa on mennyt hukkaan. Valssimyllyllä litistetty vilja voi kulkeutua sulamatta sontaan saakka, jos jyvä ei ole rikkoutunut kunnolla. Kokoviljasäilörehua ruokittaessa sonnassa näkee joskus runsaasti sulamattomia jyviä.

Onko ruokinta kohdallaan

Maitotuotos ja maidon koostumus ovat edelleen tärkeimmät mittarit  arvioitaessa ruokinnan tasapainoisuutta. Lähes jokainen karjanomistaja tarkkailee tuotostietojen lisäksi lehmien ruokahalua ja märehtimistä, kun epäillään ruokinnan toimivuutta. Tosin karkearehun syöntimäärää on vaikea mitata käytännön olosuhteissa. Osa tuottajista on tottunut seuraamaan myös sonnan koostumusta.

Sonnan ulkonäöstä voidaan päätellä kuinka hyvin lehmän syömä rehu on sulanut ja missä ruoansulatuskanavan osassa sulatus on tapahtunut. Seuraamalla sonnan kiinteyttä ja mahdollisesti myös sulamattomien rehupartikkeleiden kokoa saadaan arvokasta lisätietoa lehmien syöntikäyttäytymisestä sekä rehujen koostumuksesta.