Ruokinta kriittisissä olosuhteissa

Veden lämpötila yhtäjaksoisesti yli kuukauden 22-24 astetta. Mitä pitäisi tehdä? Ruokkia vai olla ruokkimatta ja millaisella rehulla? Tulisiko rehu vaihtaa kevyempään?

Ennakointi on osa helleruokintaa

Ylikuntoisen  kalan selviytyminen kaikista mahdollisista kriittisistä tilanteista on huono. Ylikuntoisella tarkoitetaan tässä yhteydessä yli-intensiivisesti "ähkyyn" syötettyä kalaa, mikä usein ilmenee muun muassa normaalia korkeampana elimistön rasvamääränä.

Näin ollen kriittisistä olosuhteista, jolla tässä tarkoitetaan hellejaksoa, selviytyminen sujuu helpommin jos ruokintatasot ovat olleet ennen hellettä optimaaliset. Päiväannoksia on edelleen pienennettävä jos on nähtävissä, että helle on vääjäämättä edessä.  Tämä on ennakointia. Annosten rajoittaminen tai jopa lopettaminen korkeaa lämpöä edeltävänä vuorokautena ei auta, se pitäisi tapahtua viikkoa paria ennen hellejaksoa.

Sama sääntö pätee myös voimakkaasti laskevissa lämpötiloissa. Tällaisia jaksoja esiintyy syksyllä, mutta myös keväällä, jolloin lämmöt saattavat "sahata" edestakaisin jopa vuorokauden aikana. Erityisesti lohenpoikaset ovat erittäin herkkiä nopeisiin lämpötilojen laskuihin starttiruokinnan aikana.

Happea, happea, vettä…….

Lämpöjaksojen ongelmia ei aiheuta niinkään lämpö vaan hapen aleneminen. Tämä johtuu suoraan fysikaalisesta faktasta. Lämpimään veteen mahtuu vähemmän happea kuin kylmään (ks. kaavio 1). Kaaviossa on veden sisältämä happipitoisuus eri lämpötiloissa kun kylläisyys on 100 prosenttia. 

Jotta lämpötilojen noustessa happitaso saataisiin säilytettyä kalalle optimaalisena vaatisi se valtavaa vesimäärän lisääntymistä eli käytännössä virtaaman lisäämistä. Kaaviossa 2 on esitetty 100 gramman painoisten kalojen veden tarve (litraa minuutissa) eri lämpötiloissa. Kalamassa on tässä esimerkissä 1000 kiloa (10 000 kpl). Tulovedessä on kaikissa lämpötiloissa 100 prosentin kylläisyysaste ja ulosmenevässä vedessä pitää olla vähintään 7 milligrammaa happea litrassa. Tätä tasoa pidetään lohikaloilla yleisesti alarajasuosituksena. Sama alaraja on myös ruokintataulukoidemme miniraja.

Kaavio kertoo todella selvästi lämpötilojen nousuun liittyvän ongelman, virtaaman kasvattamisen tarpeen. Tuskin millään laitoksella pystytään lisäämään veden virtaamaan moninkertaiseksi kuten esimerkkitapauksessamme vaadittaisiin. Huomioi, että kyseisessä tapauksessa ollaan vasta 20 asteen lämpötilassa.

Jos vesimäärää ei pystytä lisäämään tarkoittaa se altaiden veden happipitoisuuden alenemista. Happi on kalalle elintärkeä kaasu ja lisäksi sitä tarvitaan ravinnon sulattamiseen ja "polttamiseen". Kun happea ei ole tarpeeksi tarkoittaa se sitä, että ruoka-annoksia on alennettava tai annostelu on lopetettava kokonaan. On muistettava, että reilun ruokinnan jälkeen kalojen hapentarve kasvaa jopa kaksinkertaiseksi lepotilaan verrattuna (Brett&All, Fish fysiology vol 8). Korkeiden lämpötilojen aikana päiväannokset tulee pitää tasolla, joka ei synnytä kuolleisuutta. Olemmekin kiteyttäneet helleajanjakson ruokinnan fraasiin:

"helleajanjakson (ruokinnan) päätavoite on säilyttää kalojen kappalemäärä hellettä edeltävällä tasolla, ei tavoitella intensiivisesti lisäkasvua".

Rehu ei muuta olosuhteita!

Sivun alussa mainittuun rehun vaihtamiseen liittyvään kysymykseen on vastaus yllä olevassa otsikossa:

"rehun vaihtaminen ei korjaa altaissasi vallitsevia olosuhteita". Näin ollen rehun vaihtaminen matalaenergiseen rehuun ei tuo lisähyötyjä eikä ainakaan lisäkiloja helleajanjaksoon. Samaa asiaa ajaa korkeaenergisen rehun alhaisempi annostelumäärä. Matalaenergisempään rehuun siirtyminen tuo mukanaan kalalle tarpeettoman hiilihydraattimäärän kasvun ja lisää orgaanista kuormaa altaissa tai altaiden alla.

Se mitä voidaan muuttaa, jos olosuhteet sallivat jonkin asteisen ruokinnan, on rehun raekoon pienentäminen. Kun päiväannokset ovat todella pieniä on kaikkien parven yksilöiden rehunsaanti helpompi turvata pienemmällä rakeella, koska niitä on kappalemääräisesti kilossa enemmän kuin isompia rakeita.

Samat säännöt talviruokintaan

Talviolosuhteissa alhainen happi ei yleensä muodostu ongelmaksi. Silloin veden lämpötila on niin sanottu kriittinen tekijä. Talviruokintaa suunniteltaessa ja sen järkevyyttä miettiessä kannattaa muistaa, että kalan ruumiinlämpötila on sama kuin vallitseva veden lämpötila. Näin ollen rehun sulamisprosessi kalan suolistossa on erittäin hidasta.

Esimerkkinä tästä asiakkaamme havainto talvesta 2010-2011. Asiakkaamme kertoi, että ennen jäiden tuloa ruokittua rehua oli havaittavissa kalojen suolistossa vielä puolentoista kuukauden kuluttua. Veden lämpötila oli ollut noin 0,3-0,5 astetta.

Yleisohjeena voisi todeta, että talviruokinnan tarkoituksena on pitää kalan suolisto kunnossa. Tähän riittää kerran kahdessa tai kolmessa viikossa ruokintatiheys ja silloinkin annoksien tulee olla pieniä. Tässäkin tapauksessa hieman pienempi rehun raekoko on suositeltavaa.