Ruokinnan suunnittelu

Raisioagron asiakasvastaavat tekevät asiakkailleen veloituksetta ruokintasuosituksen. Suositukset laaditaan siten, että terveyden ja tuottavuuden kannalta välttämättömät tarpeet saadaan tyydytettyä kaikissa tuotannon vaiheissa. Pötsiin tulee riittävä määrä kuitua, sopiva määrä tärkkelystä ja sokeria, optimipitoisuus raakavalkuaista sekä aminohappoja. Myös kivennäiset otetaan huomioon ruokinnan suunnittelussa.

 

Taustatiedoksi tarvitaan kotoisten rehujen analyysi. Ainakin säilörehu on syytä analysoida. Suositusta tehdessä on hyvä myös arvioida, miten keskituotos on kehittynyt, minkälaisia herumisia lehmillä on. Mahdolliset ruokinnalliset häiriöt, maidon koostumus, kuntoluokka ja sorkkaterveys on myös hyvä tuoda esiin. Näin voidaan parhaalla mahdollisella tavalla laatia terveyttä ja tuotosta edistävä ruokintasuositus.

 

Korkea elinkätuotos parantaa kannattavuutta

Tarkkailulehmien keskituotos on noussut  jo 9000 kilon tuntumaan. Tilakoon kasvu ja maitomäärän lisäys alentavat tuotantokustannusta ja parantavat kannattavuutta. Parhaiten menestyneet tilat keskittyvät karjanhoitoon ja panostavat ruokintaan.

Lehmien pitkäikäisyydellä on osaltaan vaikutusta kannattavuuteen. Eräänä kestävyyden mittarina pidetään lehmien elinikäistuotosta. Joskus kuvitellaan, että lehmät kestävät karjoissa pidempään ja tuottavat elämänsä aikana enemmän maitoa, jos niiden vuosituotos on alhainen. ProAgrian tulosten mukaan tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa. Korkein elinikäistuotos on karjoilla, joiden vuosituotos on suurin. Yli kymppitonnin karjojen lehmien elinikäistuotos on noin 5000 kg suurempi kuin keskivertotiloilla.

Yhä useampi tila ulkoistaa väkirehuruokinnan

Säilörehu on korvannut heinää ja laidunta lehmien karkearehuruokinnassa. Ruokinta on kuitenkin kaiken aikaa väkirehuvaltaistunut. Etenkin valkuaisrehujen käyttö on lisääntynyt. Puolitiivisteet ovat yhä useamman maitotilan valkuaisrehuna. Karjakoon kasvaessa suuret tilat keskittyvät nurmirehun tuottamiseen, väkirehuruokinta on ulkoistettu.

Teollisten rehujen osuus väkirehusta on kasvanut kotoista viljaa suuremmaksi. Ostoväkirehujen osuus on noussut vuosi vuodelta tuotoksen lisääntymisen myötä. Korkeatuottoisilla karjoilla lehmien tarvitsema lisäenergia saadaan täysrehuista ja puolitiivisteistä.

Maidon valkuainen on noussut väkirehun osuuden kasvaessa

Maitomäärä on kohonnut parin vuosikymmenen aikana lähes kolmetuhatta kiloa. Samanaikaisesti maidon valkuaispitoisuus on noussut kahden kymmeneksen verran. Yleensä maitomäärän noustessa pitoisuus laimenee jonkin verran. Siksi valkuaispitoisuudessa tapahtunut kehitys on todella ilahduttavaa.

Ruokinnan voimistuminen selittää ainakin osan valkuaispitoisuuden noususta. Väkirehun osuus on kasvanut. Samanaikaisesti täysrehujen sekä valkuaisrehujen osuus väkirehusta on kohonnut.

Täysrehuruokinnan kilpailukyky on parantunut

Raaka-aineiden hinnan nousun myötä ruokinnan tarkkuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Rehuannoksien pienentäminen ei kuitenkaan ole mielekästä, sillä maitomääristä ei kannata tinkiä. Raisioagron asiakasvastaavilla on käytössään kateohjelmisto, jolla on helppo vertailla eri ruokintaratkaisujen kustannuksia tilakohtaisesti. Täysrehuruokinta on viljan kallistumisen myötä entistä kilpailukykyisempää.

Työmäärä vähenee siirryttäessä täysrehuun

Täysrehuruokinnan suurin hyöty on positiivinen tuotantovaikutus. Täysrehua on helppo käyttää, se ei pölyä eikä lajitu ja se toimii myös ruokkijoissa. Eläinten hyvä terveys ja vähentynyt työmäärä houkuttelevat osaltaan siirtymään täysrehuruokintaan. Erityisesti tilakoon kasvaessa työmäärään on pakko kiinnittää huomiota. Kaikkea ei ehdi ja pysty tekemään itse, osa töistä joudutaan ulkoistamaan 

Täysrehuruokinnalla saavutetaan erittäin tasainen ruokinta. Yli- tai aliruokinta on helppo poistaa suunnittelemalla ja valitsemalla kulloinkin käytettävään säilörehuun sopiva valmisrehu. Kuluvan sisäruokintakauden suurimpia ongelmia kotiseoksissa on ollut viljojen hehtolitrapainojen voimakas heittely. Eläimien saama energia on jäänyt alhaiseksi, joka näkyy alhaisena herumishuippuna, heikentyneenä tiinehtyvyytenä ja eläimien kuntoluokkien laskuna lypsykauden alussa.