Ruokinnan mittarit

Terveyttä edistävä ruokinta parantaa kestävyyttä

Terveyttä edistävän ruokinnan tavoitteena on lehmien parempi kestävyys. Tasapainoisen ravitsemuksen avulla voidaan ehkäistä erilaisia aineenvaihduntaan liittyviä sairauksia ja parantaa hedelmällisyyttä korkeasta tuotoksesta huolimatta. Ruokinnan suunnitteluun tarvitaan perinteisten tuotostietojen ja maidon koostumuksen lisäksi tiedot lehmän kuntoluokan muutoksesta, sonnan koostumuksesta, pötsin täyteisyydestä, märehtimisestä ja kävelyn sujumisesta tai mahdollisesta ontumisesta. Näiden lähtötietojen avulla on helpompi korjata ruokinnassa ilmenneet puutteet.

 

Kuntoluokka

  • arvioidaan asteikolla 1-5
  • umpeen mennessä ja poikiessa 3,5
  • lypsykauden aikana 3,0-3,5

 

alle 2 Lehmät ovat luisevia ja sairaan näköisiä
2,25-3,0 Lehmät näyttävät laihoilta. Tavallista lypsykauden alussa.
3,25-3,75 Normaali kunto
yli 4,0 Liian lihavia lehmiä

Ruokintaan ja hoitoon on syytä kiinnittää erityishuomiota, mikäli samassa tuotosvaiheessa olevien kuntoluokassa on suurta vaihtelua.

  • lypsykauden rehut, umpikauden ruokinta,
  • ruokintakäytännöt, mahdolliset kioskihäirinnät.
  • ensikoiden arkuus, onko pihatossa sarvipäitä nupojen joukossa
  • sorkkasairailla on usein matala kuntoluokka
  • navetan olosuhteet/"cow comfort"

 

Sonnan koostumus

 

Rehujen koostumus ja lehmän tuotosvaihe vaikuttavat sonnan kiinteyteen. Kiinteyttä kuvastaa pisteytys asteikolla 1-5. Normaalisti terveellä lehmällä sonta on lypsykauden alussa löysähköä, mutta jää selvästi läjälle eli 2,5-3 pistettä. Sonnasta voi myös päätellä, miten pötsi toimii ja kuinka hyvin rehut sulavat

Sonnan kiinteys

  • sonta löystyy; korkea raakavalkuaispitoisuus, liika tärkkelyksen saanti, runsas kivennäisten syönti, kuidun puute
  • sonta kiinteytyy; korkea kuitupitoisuus, matala valkuaispitoisuus

 

Sonnan seulonta

  • siivilässä huuhdellun sontanäytteen kokonaiset jyvät ja korren pätkien pituus kertovat rehun sulavuudesta

 

Pötsin täyteisyys

  • kuvastaa karkearehun syöntiä viimeisen 24 h aikana.
  • onko rehua saatavilla/ rehun laatu
  • hierarkia, pääsevätkö arat lehmät tai hiehot syömään
  • vastapoikineiden syönnin kehitys

 

Märehtiminen

  • Kun navettaan mennään rauhalliseen aikaan, tavoitteena että ->70 % lehmistä olisi makuulla, näistä 70 % märehtii
  • pötsin liikkeet vasemman puolen nälkäkuopasta 1-2 kertaa/min
  • märehtimistä vähentää kuidun puute, hienoksi silputtu karkearehu, liian suuri tärkkelyspitoisuus

 

Kävely

  • sorkat aristavat; lehmä kävelee varovasti pää alhaalla, selkä kaarella
  • normaali kävely; pää pystyssä, selkä suorana
  • sorkkahoitajan raportista nähdään mahdolliset aikaisemmat ruokinnalliset ongelmat

 

Maitomäärä

  • miten maitomäärä on kehittynyt viimeisen 12 kk aikana
  • ensikoiden ja vanhempien lehmien heruminen

 

Maidon koostumus

  • Lehmäkohtaiset maitonäytteet tulisi ottaa 1 kerta/kk ainakin lypsykauden alkupuolella.
  • Jos karjassa on monta lehmää, joiden maidon rasva% < valkuais %, saattaa rakenteellisesta kuidusta olla puutetta ja/tai ruokinnassa on liikaa tärkkelystä. Pötsi on hapan.
  • Jos rasva % on lypsykauden alussa yli 1,5 yksikköä korkeampi kuin valkuais-%, on se yleensä merkkinä voimakkaasta laihtumisesta.
  • Maidon ureapitoisuus vaihtelee normaalisti 25-35 välillä. Korkeatuottoisilla voi olla jopa 40.

 

Kuntoluokitus ohjaa energiaruokintaa

Lehmän kuntoluokan avulla voidaan arvioida ruokinnan toimivuutta. Riittävä kudosrasvojen määrä lisää maitotuotosta, parantaa hedelmällisyyttä ja lehmien kestävyyttä. Liian lihavat ja liian laihat lehmät kuuluvat poikimisen ajan sairauksien riskiryhmiin. Näiden lehmien tuotos kärsii, hedelmällisyys on heikko ja poikimavaikeudet ovat yleisempiä. Erityisen ongelmallista on, jos kuntoluokka laskee yli yksikön lypsykauden alussa.

Kuntoluokka kannattaa arvioida poikimisen yhteydessä ja lypsykauden alussa esimerkiksi hedelmällisyyshoitojen, siemennyksen ja tiineystarkastuksen yhteydessä. Lypsykauden lopussa, noin 8 kk poikimisesta, ehtii vielä tehdä pieniä muutoksia ruokintaan, jotta lehmän kunto saadaan sopivaksi umpeenmenoa varten. Myös umpeenmennessä tehdään kuntoluokitus.

 

Kuntoluokkatavoitteet lypsykauden eri vaiheissa (+-0,25)
1. Umpeen mennessä 3,5
2. Poikiessa      3,5
3. Lypsykauden alussa  3,0
4. Lypsykauden keskellä 3,25
5. Lypsykauden lopussa 3,5

 

Kuntoluokka
< Lehmät ovat luisevia: ketoosi, juoksutusmahan siirtymä, sorkkasairaus.
2,25–3  Lehmät näyttävät laihoilta, tavallista lypsykauden alussa.
3,25–3,75 Normaalikuntoisia lehmiä, sopiva kunto poikivalle lehmälle.
> Liian pyöreässä kunnossa olevia lehmiä

 

Kuntoluokka kertoo miten ruokintaa pitää säätää

Kuntoluokan muutoksella on terveyden kannalta suurempi merkitys kuin absoluuttisella lukemalla. Ihannetilanteessa lehmä laihtuu vain puolen kuntoluokan verran lypsykauden ensimmäisen kuukauden aikana. Oikein korkealle heruvat lehmät voivat pudottaa 0,75 yksikköä. Mikäli paino putoaa yli yhden yksikön, ketoosin, juoksutusmahan siirtymän ja hedelmällisyyshäiriöiden riski kasvaa. Tällöin on syytä tarkastaa rehujen energiataso sekä kuidun ja valkuaisen määrä.

Jos lehmien kuntoluokka on kuukausi poikimisesta edelleen ummessaolokauden tasolla, mutta tuotos ei ole noussut odotetusti, kannattaa tarkistaa onko ruokinnassa riittävästi valkuaista, kivennäisiä ja vettä. Mikäli lehmän kuntoluokka on vielä 4 kk poikimisesta alle 3, lisätään energian saantia. Jos kuntoluokka on 8 kk poikimisesta yli 3.75, kannattaa vähentää energian saantia ja lisätä valkuaista. Esimerkiksi viljan tai täysrehun määrää pienennetään kaksi kiloa ja tiivistettä lisätään kilo.