Rasva

 

Rasvat tai lipidit ovat ryhmä orgaanisia yhdisteitä. Yhteistä näille on muun muassa se, että ne liukenevat orgaanisiin liuottimiin kuten etanoliin, eetteriin tai kloroformiin, mutta ne eivät liukene veteen. Rasvat ovat suuren energiasisällön (per painoyksikkö) ansiosta erinomaisia energiavarastoja.

 

Rasvoja tarvitaan energian lisäksi moneen muuhunkin tehtävään ja tämän takia rasvat voivat olla elimistölle enemmän tai vähemmän terveellisiä tai hyödyllisiä. Rasvat voidaan jaotella tyydyttyneisiin tai tyydyttymättömiin, joiden perusteella ne voidaan luokitella meille ihmisille terveellisiksi tai epäterveellisiksi. Tyydyttymättömät ovat meille ihmisille terveellisiä. Tällaiset rasvat tunnistaa muun muassa niiden juoksevuuden perusteella (pehmeät rasvat). Terveellisin rasvoihin kuuluu muun muassa kalaöljy, joka on huoneenlämmössä juoksevaa. Tyydyttyneistä esimerkkeinä voidaan mainita voi ja steariini, jotka ovat huoneenlämmössä kovempia (kovat rasvat).

 

Rasvat energialähteenä

Rasvan sisältämä energia on sen molekyylirakenteessa hiilien välisessä sidoksessa. Kun rasva palaa, oli sitten kyse ihmisestä, kalasta tai vaikkapa autosta, tämä sidos luovuttaa energiansa. Samalla hiilet yhtyvät happeen ja syntyy hiilidioksidia. Toimiakseen reaktio tarvitsee happea.

 

Kaikki solut kykenevät rasvaa polttamalla vapauttamaan hiilisidoksiinsa sidotun energian omiin tarpeisiin. Tämä energia on varastoitunut rasvamolekyyliin sen syntyhetkellä. Rasvassa on energiaa noin 39,5 MJ/kg, josta muuntokelpoista on noin 35,6 MJ. Muuntokelpoinen energia on se osa, jonka esimerkiksi ihminen tai kala pystyy siitä hyödyntämään.

 

Eläimet pystyvät varastoimaan energiaa rasvahappojen hiilisidoksiin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että energiatarpeen ylittävästä ravintoenergiasta muodostetaan elimistöön rasvaa, huolimatta siitä onko ylimääräisen energian lähteenä rasvat, valkuaiset tai vaikka hiilihydraatit.

 

Korkean energiapitoisuutensa ansiosta rasvat ovat rehujen pääenergialähde. Rasvojen muuntotehokkuus on ylivoimainen muihin ravintoaineisiin, kuten valkuaisiin ja hiilihydraatteihin nähden. Juuri tämän johdosta nykyrehut sisältävä suuren määrän rasvaa. Jos rehun rasvapitoisuus ei riitä kalan energiatarpeen täyttämiseen, joutuisi se käyttämään energiaa muista ravintoainelähteistä kuten valkuaisesta. Valkuaisen muuntotehokkuus on heikompi ja näin ollen energiavaje pitäisi täyttää suuremmalla rehumäärällä eli rehukerroin nousee. Tässä on myös selitys kalanviljelyelinkeinon voimakkaasti laskeneelle rehukertoimelle (rehumäärä elopainokilon lisäystä kohden). 1980- ja 1990-luvun alkupuolella rehujen rasvatasot olivat nykyisiä paljon alhaisempia, jolloin kala käytti muun muassa valkuaista energialähteenä.

 

Raisioagron valmistamat rehut sisältävät sekä kasviöljyä, että kalaöljyjä. Kalaöljyn osuus on vähentynyt rehuissa merkittävästi. Raisioagron Hercules OPTI –ruokintakonseptilla kalojen rasvahappokoostumus optimoidaan ihmisille erittäin terveelliseksi.