Poikimisen aika

Poikimisen aika on lehmän elämän kriittisin vaihe. Monet sairaudet uhkaavat juuri vasikan syntymän jälkeen. Kun ongelmia ilmenee, maitotuotos laskee ja pahimmassa tapauksessa eläin joudutaan poistamaan.

 

Veren kalsiumtason lasku, jälkeisten jääminen, tulehdukset, ketoosi, maksan rasvoittuminen, pötsin happamoituminen, juoksutusmahaongelmat ja sorkkavaivat sekä hedelmällisyyshäiriöt ovat tyypillisiä ongelmia, joihin voidaan vaikuttaa poikimisen ajan ja herutusvaiheen ruokinna

 

Poikiva lehmä

Poikivan lehmän lihavuuskunto kertoo mahdollisista poikimiseen liittyvistä riskeistä. Vastapoikinutta lehmää seurataan yksilönä, vaikka muuten lehmät ruokitaan ryhminä. Lehmän olemus, ruokahalu ja märehtiminen kertovat mahdollisista ongelmista. Jos lehmä ei syö lainkaan, tilanne on vakava. Vaihteleva ja huono ruokahalu voi johtua esimerkiksi veren kalsiumtason laskusta, piilevästä ketoosista tai pötsin liiasta happamoitumisesta. Rauhallisesti märehtivä lehmä on hyvä merkki.

 

Lehmän normaali ruumiinlämpö on 38,2-39,2 astetta. Poikkeava lämpö kertoo myös mahdollisista sairauksista. Veren kalsiumtason lasku ja mahdollinen poikimahalvaus alentavat lämpötilaa, jolloin myös lehmän korvat tuntuvat viileiltä varsin varhaisessa vaiheessa. Erilaiset tulehdukset nostattavat kuumetta. Maidon solujen määritys on hyvä tehdä heti lypsykauden alussa, jolloin alkavat uteretulehdukset saadaan selville.

 

Pötsin toiminta lamaantuu poikimahalvauksen lähestyessä. Tämän voi havaita kuuntelemalla pötsin ääniä vasemman kyljen nälkäkuopan kohdalta. Eläinlääkäri tunnistaa mahdollisen juoksutusmahan siirtymän kuuntelemalla stetoskoopilla lehmän kyljestä. Kaasua täynnä oleva siirtynyt juoksutusmaha antaa metallisen, kilahtavan ping-äänen.

 

Poikivan lehmän ruokinta

Poikimisen aika on lehmän elämän kriittisin vaihe. Monet sairaudet uhkaavat juuri vasikan syntymän jälkeen. Kun ongelmia ilmenee, maitotuotos laskee ja pahimmassa tapauksessa eläin joudutaan poistamaan.

 

Veren kalsiumtason lasku, jälkeisten jääminen, tulehdukset, ketoosi, maksan rasvoittuminen, pötsin happamoituminen, juoksutusmahaongelmat ja sorkkavaivat sekä hedelmällisyyshäiriöt ovat tyypillisiä ongelmia, joihin voidaan vaikuttaa ummessaolokauden ja herutusvaiheen ruokinnalla. Oheisessa listassa on käytännön ruokintavinkkejä poikivan lehmän ruokintaan.

 

  1. Ummessaolevaa lehmää ei pidä laihduttaa eikä lihottaa
  2. Jos lehmä on umpeen mennessä yli 3.5 kuntoluokassa, pitää karkearehuksi valita huonommin sulavat rehut tai täydentää säilörehua oljella.
  3. Jos lehmä on alle 3.5 kuntoluokassa umpeen mennessä, voidaan sitä kunnostaa 0.5 kuntoluokan verran, eli ruokinnassa voidaan pitää pieni määrä väkirehua.
  4. Sopiva ummessaolokauden pituus on 6-8 vk, yli 9 vk lisää ongelmien riskiä 
  5. Ummessaolokaudella maksan toiminnan tehostaminen on tarpeen erityisesti, jos lehmä on ylikuntoinen. Tunnu-Melli sisältää kivennäisten lisäksi suojattua metioniinia, joka edesauttaa maksan toimintaa ja vähentää rasvoittumisen riskiä. Tunnu-Melliä annetaan 200 g/pv.
  6. Ummessaolokaudella pitää välttää ylimääräistä natriumia ja kaliumia, molemmat lisäävät utarepöhön riskiä. Kalium kasvattaa myös piilevän poikimahalvauksen ongelmaa. Magnesiumia pitää olla riittävästi. Tunnu-Mellin magnesium riittää poikivan lehmän tarpeisiin.
  7. Parannateaan poikivan lehmän vastustuskykyä ummessaolokauden E-vitamiini ja hivenainelisällä. E-vitamiini ja seleeni estävät utare- ja kohtutulehdusta poikimisen aikoihin. 300 g Vita-Melliä sisältää 1000 mg E-vitamiinia. Tunnutuskaudella Vita-Melliä  kannattaa antaa 300-500 g/pv, ummessaolokauden alkupuolella riittää 100-150 g.
  8. Tunnutus aloitetaan 3 vk ennen poikimista, lehmä totutetaan väkirehun helppoliukoisiin hiilihydraatteihin. Poikimapäivän sopiva väkirehumäärä on n. 0.75 % elopainosta.
  9. Tunnutuksen pitkä kuitu lisää pötsin täyteisyyttä -> vähentää juoksutusmahan siirtymän riskiä, annetaan säilörehun lisäksi pari kiloa heiniä.
  10. Estetään hypokalsemia! Minimoi kalium (aina liikaa), varmista magnesium. Ummessaolokaudella fosfori/magnesiumkivennäinen (Tunnu-Melli).
  11. Poikimapäivänä voidaan antaa lisäksi kalsiumpastaa ja lämmintä vettä ainakin pari sangollista. Jos poikiminen on vaikea ja eläinlääkäri käy tilalla, kannattaa pyytää kalsium/magnesium tiputus + tarvittaessa kipulääke, joka stimuloi lehmän syömään. Jos lehmän ruokahalu on huono, yritetään pellavalimaa, tarvittaessa letkutetaan propyleeniglykolia ja muita ravinteita..
  12. Poikimapäivänä + n. 7 pv jälkeen kalsiumkivennäistä. (esim. 0.5 kg Lypsy-Melli Plussaa)
  13. Poikimisen aikoihin ja jälkeen propyleeniglykoli nostaa veren glukoosia (esim. Aseto-Melli). Propyleeniglykoli on ruokintakokeissa parantanut hedelmällisyyttä.
  14. Aseto-Melliä voidaan antaa 1-3 kg päivässä heruvalle lehmälle, se sisältää 10 % propyleeniglykolia, suojattua rasvaa, biotiinia, soodaa, E-vitamiinia.