Melli-erikoisrehut

Pötsi-Melli pitää pötsin kunnossa

Uusi Pötsi-Melli sisältää soodaa ja elävää hiiva, jonka elävyys varmistetaan uudella olomuodolla. Tämä varmistaa pötsin toiminnan myös rehujen ja ruokinnan muutoksissa. Runsaampi viljan käyttö on mahdollista ilman pötsihäiriöitä. Apua saadaan myös, kun säilörehu on nuorena korjattua tai siinä on runsaasti sokeria. Optimaalisen pötsin toiminnan ansiosta Pötsi-Melli lisää syöntiä, maitotuotosta ja pitoisuuksia. Robottikarjoissa vaikutus voidaan nähdä myös aktiivisuuden lisääntymisenä.

Syönti, tuotos ja maidon pitoisuudet kasvavat

Sooda ja elävä hiiva täydentävät toisiaan. Niiden vaikutusmekanismi on erilainen, joten niitä kannattaa antaa yhtä aikaa. Puskurit vaikuttavat suoraan happoihin neutraloiden pötsiä ja pitäen pötsin pH:n vakaana. Natriumbikarbonaatti on yleisin käytetty pötsin puskuri. Elävä hiiva vähentää maitohapon muodostusta pötsiin. Kokeissa elävä hiiva vähensi maitohapon pitoisuutta jopa 70 %, sillä hiiva aktivoi maitohappoa käyttävät pieneliöt.

Elävä hiiva pysyy elävänä, kun sitä ei rakeisteta

Hiiva on elävä organismi, joka kuolee kuumennuksessa. Suuri osa lämmön kestävästäkin hiivasta kuolee, kun rakeistuslämpö nousee yli 70 asteen.  Suomessa rehut rakeistetaan vähintään 75 asteessa, kun käsittelyaika on yli 10 minuuttia. Jos rakeistus on nopea, lämmön tulee nousta vähintään 81 asteeseen. Rakeisista Raision karjanrehuista hiiva on poistettu, koska ei voida olla varmoja sen lämmönkestävyydestä rakeistuksessa.  Pötsi-Mellissä hiiva pysyy elossa, sillä tuotetta ei rakeisteta.

Aseto-Melleistä energiaa kaikille lehmille

Tuttu toimiva Aseto-Melli on saanut rinnalleen kaksi uutta tuotetta. Robottitiloille sopivat Aseto-Melli Robon ja Aseto-Melli Energialiuoksen. Kaikkia tuotteita kuvaa runsas propyleeniglykolipitoisuus, joka nostaa nopeasti veren sokeripitoisuutta. Heruva  lehmä saa tarvitsemaansa polttoainetta  pienestä määrästä rehua ja ketoosiriski pienenee.

 

Uusi Aseto-Melli Robo robotille 

Rakeinen Aseto-Melli Robo on suunniteltu erityisesti robottitiloille, joilla on mahdollisuus ruokkia kahta rehua robotilta.  Se sisältää runsaasti propyleeniglykolia, joka nostaa nopeasti lehmän verensokeritasoa. Energiaa lehmä saa myös pötsisuojatusta rasvasta. Rehu sopii koostumuksensa ansiosta piilevän ketoosin torjuntaan lypsykauden alussa. Maittavuuden takaa melassileike ja melassi, joten lehmät tulevat mielellään robotille.

 

Robotille myös Aseto-Melli Energialiuos  

Aseto-Melli Energialiuos on lehmän herutuskauden propyleeniglykolipitoinen neste, joka nostaa nopeasti lehmän verensokeritasoa. Se sisältää myös nopeasti hyödynnettävää glyserolia. Maittavuutta lisää melassi, joten liuos sopii mainiosti robotille.

 

Tuttu Aseto-Melli erillisruokintaan 

Aseto-Melli on tuttu tehokas energialisä heruville lehmille. Koostumusta on muutettu ja ny se sisältää enetistä enemmän energiaa. Rakeista rehua on helppo syödä ja maittavuutta löytyy ronkelimmallekin lehmälle.

Ruokinnan vaikutus veren sokeripitoisuuteen

Useat tutkimukset eri maissa osoittavat, että veren sokeritaso vaikuttaa ratkaisevasti lehmien terveyteen. Poikimisen ajan veren sokeripitoisuudella on oleellinen vaikutus koko alkavan lypsykauden tuotokseen ja hedelmällisyyteen. Tästä syystä propyleeniglykoli on aikaistanut kiimakierron käynnistymistä ja lyhentänyt poikimaväliä.

 

Propyleeniglykolin lisäksi sulavat kuidut ja tasapainoinen pötsikäyminen edesauttavat sopivan veren sokeritason saavuttamista. Suojatusta rasvasta saadaan moninkertaisesti energiaa viljaan verrattuna ilman, että pötsin toiminta häiriintyy. Siksi Aseto-Mellistä on hyötyä nimenomaan kotoisessa vilja-rypsi tai vilja-tiivisteruokinnassa.

Totuttaminen voidaan aloittaa jo tunnutuskaudella ja ruokintaa jatketaan parin kolmen kuukauden ajan poikimisesta. Voimakkaassa energian puutteessa ja akuutissa asetonitaudissa päiväannosta voidaan nostaa. Aseto-Mellit eivät sisällä kivennäisiä, joten lypsykauden kivennäistä annetaan normaaliin tapaan Aseto-Mellin ohella.

 

Vita-Melli Se-E lisäämään vastustuskykyä

E-vitamiinin ja seleenin on todettu vaikuttavan elimistön vastustuskykyyn, jälkeisten jäämiseen, tulehduksiin ja hedelmällisyyteen. Erityisesti poikimisen aikaan ja lypsykauden alussa niitä tarvitaan ruokinnassa entistä enemmän. Ummessaolevalle ja vastapoikineelle lehmälle kannattaa antaa Vita-Melli Se-E:tä.

 

Lehmän vastustuskyky alenee poikimisen aikoihin noin puoleen normaalista. E-vitamiini sekä seleeni ovat antioksidantteja, joilla on vastustuskyvyn lisäksi vaikutusta lisääntymistoimintoihin. Ne ehkäisevät tulehduksia ja muita sairauksia. Lypsykauden alussa vastustuskyvyn puute voi heikentää hedelmällisyyttä. 

E-vitamiinia ja orgaanista seleeniä

Ummessaolokaudella lehmälle pitäisi antaa noin1000 mg E-vitamiinia päivässä. Jos karjassa on runsaasti utaretulehduksia, käytännössä suositellaan poikimista edeltävinä viikkoina jopa 2000 mg päivässä. Lypsykaudella tarve on reilu 500 mg. Tuoreessa ruohossa on runsaasti E-vitamiinia, mutta suurin osa siitä tuhoutuu säilönnässä.

Vita-Melli Se-E:ssä on nyt kaikki seleeni orgaanisessa muodossa. Orgaanisen seleenin imeytyminen on tehokkaampaa kuin epäorgaanisen, siksi orgaanista seleeniä ei tarvita niin paljon. Vita-Melli Se-E:ssä on sorkkaterveyttä edesauttavaa biotiinia sekä E-vitamiinia peräti 5500 mg/kg. Riittävän E-vitamiiniruokinnan avulla voidaan parantaa lehmän stressinsieto- ja vastustuskykyä sekä vähentää utaretulehduksen, jälkeisten jäämisen, ketoosin ja rasvamaksan riskiä sekä edesauttaa hedelmällisyyttä.

Jälkeisten jääminen lisääntyi, kun Vita-Melli Se-E jäi antamatta

Käytännön tiloilta on saatu palautetta, että Vita-Melli Se-E:tä tosiaan kannattaa antaa poikivalle lehmälle. Eräässä pihattokarjassa Vita-Melli Se-E:tä annetaan normaalisti poikimakarsinassa parin viikon ajan ennen laskettua poikimista. 70-päisessä karjassa oli vain muutamalla lehmällä jäänyt vuosittain jälkeiset. Talven poikimaruuhkassa lehmät eivät ehtineet saamaan Vita-Melli Se-E:tä, sillä 12 lehmää poiki lyhyen ajan kuluessa. Näistä viidelle jäi jälkeiset. Jälkeisten jääminen ei yleensä ole ainut ongelma, sillä ne lehmät, joille jää jälkeiset, saavat myös helpommin utaretulehduksen.