Lannoituksen jakaminen

Parhaan hyödyn lannoituksesta saa, kun antaa ravinteita kasville oikeassa suhteessa, oikeaan aikaan ja kasvin todelliseen tarpeeseen perustuvan määrän. Sadon määrän mukaan tarkennetulla lannoituksella ravinteet käytetään tehokkaasti, eikä ravinteita kerry tarpeettomasti maahan tai huuhtoudu vesistöön.

 

Lannoituksen  mitoittamien etukäteen  kasvukauden olosuhteita vastaavaksi on kuitenkin haastava tehtävä. Kasvuston satopotentiaali kun selviää vasta kasvukauden aikana.

 

Fosfori ja kalium sekä pääosa typestä kylvön yhteydessä

Kylvön yhteydessä sijoitetaan viljavuustutkimuksen mukainen fosfori- ja kaliummäärä sekä vähintään 2/3 satotasotavoitteen mukaisesta typpi- ja rikkilannoitemäärästä. Tällöin  ravinteet  pääsevät kosketuksiin kostean maan kanssa eikä alkukesän mahdollinen kuivuus hidasta ravinteiden ottoa.  Ravinteet myös pysyvät pidempään kasvien käytettävissä koska lannoiterivin suurempi ravinnepitoisuus hidastaa ravinteiden pidättymistä maahan vaikealiukoiseen muotoon. Sopiva lannoite: ravinnesuhteiltaan sopiva YaraMila-lannoite.

 

Osa typestä ja rikistä kasvikaudella

Kasvukauden aikainen typpilannoitus voi olla enintään puuttuva osa  satotavoitteen mukaisesta typpilannoitemäärästä.  Lisälannoituksen määrä  tarkennetaan kasvustomittausten avulla kasvukauden olosuhteita vastaavaksi. Kasvustomittauksiin soveltuvat parhaiten Yara N-sensori ja Yara N-testeri.

 

Yara N-sensorilla voidaan typen käyttö lisäksi sovittaa paikkakohtaisesti lohkon eri osien tarvetta vastaavaksi jolloin vähintään sama sato saadaan noin 5-10 % pienemmällä lannoitusmäärällä.

 

Lannoituksen jakamisesta on eniten hyötyä syys- ja kevätvehnällä sekä öljykasveilla, mutta myös kaurasta ja ohrasta on saatu hyviä tuloksia. Lannoituksen jakaminen kannattaa varsinkin lohkoilla joilla vuosien välinen tai sisäinen satovaihtelu on suuri. 

 

Kasvukauden aikaista lannoitusta voidaan ajatella myös lohkoilla joiden maalaji ja kosteusolosuhteet  mahdollistavat aina suuren sadon. Tällöin lisälannoituksella voidaan optimoida varsinkin myöhäisten satoisten lajikkeiden typen ja rikin tasainen ja riittävä saanti.

 

Kenttäkokeissa on todettu, että lannoituksen jakaminen (2/3 ja 1/3) ei  hyvänä vuotena alenna sadon määrää verrattuna siihen, että koko lannoitemäärä olisi sijoitettu kylvön yhteydessä. Sato saattaa jopa lisääntyä ja valkuaispitoisuus nousta. Kasvuoloiltaan huonona vuotena voidaan lisälannoituksen määrää pienentää tai jopa jättää tekemättä. Lannoituksen jakaminen pienentää näin oleellisesti typpitasetta ja hiilijalanjälkeä kun typpilannoitus voidaan paremmin optimoida odotettavissa olevan sadon mukaiseksi. 

 

Kun halutaan vaikuttaa sekä sadon määrään, että valkuaispitoisuuteen lisälannoitus tehdään korrenkasvun alussa (BBCH 31-32). Sopivat lannoitteet: Suomensalpietari (27-0-1-4), YaraBela Sulfan N26 S14

 

Kun halutaan nostaa erityisesti viljan valkuaispitoisuutta jätetään osa lisälannoituksesta myöhäisempään lehtilannoitukseen. Maitotuleentumisvaiheen lisälannoituksella voidaan vehnän valkuaispitoisuutta nostaa noin prosenttiyksiköllä. Sopiva lannoite: Typpiliuos + YaraVita Thiotrac 300.