Herutuskausi

Herutuskauden ruokinta

Poikimisen jälkeinen 2-4 viikon jakso on lehmän terveyden, tuotoskyvyn ja hedelmällisyyden kannalta kaikkein haastavin kausi. Tasapainoisella  ruokinnalla voidaan osaltaan edesauttaa tämän kriittisen vaiheen onnistumista.

 

Lypsykauden alun ruokintaa suunniteltaessa syöntikyvyn maksimointi pitäisi olla ensisijaisena tavoitteena. Rehujen laatu ja koostumus, ruokintarutiinit ja olosuhteet vaikuttavat tuotostason lisäksi siihen paljonko lehmät syövät.

 

Väkirehumäärän kasvaessa kokonaiskuiva-aineen syöntiä saadaan lisättyä, vaikka säilörehun syönti jonkin verran väheneekin. Väkirehun koostumuksella on vaikutusta syönnin kehitykseen. Lehmät syövät mieluiten monipuolista kuitupitoista väkirehua. Maittavien ja monipuolisten väkirehujen avulla syönti saadaan nostettua nopeammin tavoitteeseen ilman pötsihäiriöitä. Viljaruokinnassa Opti-Melli helpottaa pötsin toimintaa.

 

Nyrkkisääntönä väkirehumäärälle voidaan pitää kolmasosaa potentiaalisesta päivittäisestä maitotuotoksesta. Eli 45 kiloon heruvalle lehmälle tulisi väkirehuannos nostaa noin 15 kiloon. Säilörehun sulavuus vaikuttaa väkirehutason valintaan. Ohessa on esimerkki herutusohjeesta sekä ensikoille että vanhemmille lehmille.

 

Valkuainen ja glukoosi tasapainoon

Koska lypsykauden alussa kuiva-aineen syönti laahaa perässä, rehuannoksen valkuaispitoisuutta kannattaa nostaa herumisvaiheessa korkeammaksi kuin vakiintuneessa tuotannossa. Tavoitteena voidaan pitää, että raakavalkuaispitoisuus on poikimisen jälkeisinä viikkoina noin 18 % kuiva-aineesta. Lypsykauden alun negatiivinen energiatase huonontaa lehmien hedelmällisyyttä

 

Veren glukoositason nosto poikimisen aikoihin ja sen jälkeen vähentää kudosrasvojen mobilisaatiota. Glukoositason kohentuessa hedelmällisyys paranee. Propyleeniglykoli on tehokas lisäglukoosin lähde etenkin lypsykauden alkuun. Aseto-Melli on mainio propyleeniglykolin lähde heruvalle lehmälle, jos perusväkirehut eivät sisällä riittävästi propyleeniglykolia.

 

Kivennäiset, hivenaineet ja vitamiinit

Tasapainoisella kivennäisten, hivenaineiden ja vitamiinien ruokinnalla estetään eläimen sairastuminen ja turvataan häiriötön tuotos sekä hedelmällisyystoiminnot. Tietyt hivenaineet ja vitamiinit parantavat lehmien stressinsietokykyä ja immuunivastetta. Etenkin korkeatuottoisen lehmän herutusruokinnassa rehuihin lisätyn E-vitamiinin merkitys kasvaa.

 

Lypsy-Melliä tai Pihatto-Melliä kannattaa antaa herutusvaiheessa kaikille lehmille, jotta poikimisen jälkeinen tyypillinen piilevä kalsiumvajaus voidaan estää. Täysrehuruokinnalla väkirehumäärän noustua maksimiin, lisäkivennäisen tarve on vähäinen tai sitä ei tarvita. Viljaruokinnalla kivennäisrehua on syytä antaa koko lypsykauden ajan.