Fosfori

Elintärkeä fosfori

Kalat tarvitsevat fosforia luuston rakentamiseen ja vahvistamiseen sekä kasvuun. Fosfori on mukana lähes kaikissa elimistön aineenvaihduntaprosesseissa. 

Tiedot kalojen fosforintarpeesta vaihtelevat, mutta tarvetta voi tarkastella eri ikäisten/kokoisten kalojen ruhon fosforipitoisuuden kautta. Ruhon fosforipitoisuus on se minimimäärä sulavaa, käyttökelpoista fosforia joka kalan on saatava ravinnostaan kaikissa tilanteissa ja olosuhteissa.  

Erikokoisen kirjolohen ruhon fosforipitoisuuksia

kalan paino (g) ruhon fosforipitoisuus (g / kg)
1 5,2
10 4,8
100 4,4
1000 4,0
2000 3,6

Yllä olevista luvuista selviää hyvin se, miksi pienpoikasrehujen fosforipitoisuudet on ehdottomasti oltava isompien kalojen rehuja korkeammat. Nuoren kalan kasvu on pääasiallisesti valkuaisen ja luuston kasvua. Eteenkin luuston normaalille kehitykselle fosfori on välttämätön mineraali.

Poikasvaiheen starttirehujen osuus koko kalan elinkierron rehuista on alle prosentin (alle 1 %). Näin ollen niiden vaikutukset ympäristöön ovat mitättömät.

Kalalle käytettävissä olevan fosforin määrään vaikuttaa myös rehukerroin eli yhden elopainokilon lisäykseen tarvittava rehumäärä. Kala on erittäin tehokas rehun hyödyntäjä eli lisäkasvuun tarvittavat rehumäärät ovat nykyisin pieniä. Tämä asettaa lisähaasteita rehujen suunnitteluun ja sulavan fosforin riittävän määrän varmistamiseen. Nykyisin poikasvaiheen rehukertoimet saattavat olla jopa 0,6 - 0,7 (= kalat ovat kasvaneet kilon 600 grammalla rehua). Edellä mainitun minitarpeen täyttämiseksi rehusta on löydyttävä vähintään alla, laskennan kautta osoitettu määrä sulavaa fosforia. 

minimitarve 5,2 g : rehukertoimella 0,6 = 8,6 g sulavaa fosforia rehuista (minimäärä)

Rehujen fosfori

Rehujen tuote-etiketeissä ilmoitettavaa kokonaisfosforia ei saa laskea suoraan kalalle käyttökelpoiseksi. Rehuvalkuaisen rakenne eli raaka-ainesisältö, vaikuttaa rehun fosforin biologiseen käyttökelpoisuuteen.

Kalajauho sisältää rehuraaka-aineista eniten fosforia, keskimäärin noin 2 prosenttia. Kalajauhon sisältämä fosfori on myös kalalle käyttökelpoisimmassa muodossa. Sen sisältämästä fosforista kala pystyy hyödyntämään 40-75 prosenttia jauholaadusta riippuen.

Kasvivalkuaislähteet, kuten soija ja soijajalosteet sisältävät yleisesti fosforia vain 0,5 – 1 prosenttia. Lisäksi kasvivalkuaislähteiden fosfori on suureksi osaksi sitoutunut fytiinihappomuotoon, jota kala ei sellaisenaan pysty hyödyntämään. Yleisesti voidaankin todeta, että kala pystyy hyödyntämään kasvivalkuaislähteiden fosforista vain 10-25 prosenttia. Fytiinifosforin hyödynnettävyyttä pystytään kuitenkin parantamaan merkittävästi rehuihin lisättävän fytaasientsyymin avulla.

Raisioagro aloitti ensimmäisenä rehutehtaana maailmassa fytaasientsyymin käytön isojen kirjolohien rehuissa vuonna 2008 Hercules LP-rehuissa, joista kerrotaan lisää näillä internet-sivuilla.  

Kala hyödyntää fosforin hyvin

Kalat hyödyntävät suolistossa sulavan fosforin erittäin tarkasti. Se osa fosforista, joka kulkeutuu ulosteen mukana ympäristöön, on hyvin vaikeasti sulavassa muodossa. Siten se on myös vaikeasti muun muassa levien hyödynnettävissä. Eri tutkimuksien mukaan ulostefosforin määrästä vain 9 - 25 prosenttia on liukenevaa fosforia ja näin ollen myös leväkasvustolle käyttökelpoista fosforia. Määrä riippuu tietysti rehussa käytetyistä raaka-aineista.

Yleisesti Suomessa puhutaan noin kolmanneksen tasosta (30 %) ulosteen leville käyttökelpoisen fosforin määrästä keskusteltaessa.

Ulosteen fosfori huonosti liukenevaa

Tutkimuksien valossa voidaan todeta, että matalafosforisilla rehuilla kuten Royal Hercules, ulosteessa olevan, leväkasvustoille käyttökelpoisen fosforin osuus on vain 13 prosenttia. Fosforia, mikä on leville sopivassa muodossa, on siis vain 1,0 – 1,5 g tuotettua kalakiloa kohden. 

Nämä tulokset ovat Riista ja Kalatalouden tutkimuslaitoksen tieteellisesti tutkimuksesta, joka tehtiin Rehuraision toimeksiannosta jo vuonna 1999.  Tarkat raportit löytyvät englanninkielellä teoksista (Vielma J. Mäkinen T. Ekholm P, Koskela J. Aquaculture 183, 2000.), sekä (Ekholm P. & Krogerus K., Hydrobiologia 492, 2003).  

Melkein puolet ulosteen fosforista (49 %) on sitoutunut kalsium-fosforisidoksiin. Toinen merkittävä fosforisidos on rauta-fosfori sidos (4 %). Vedenpuhdistuslaitoksissa käytetään hyvin yleisesti muun muassa kalsium-, rauta-, ja alumiiniseoksia sitomaan jätevesien fosforipäästöjä. Näin estetään fosforin hyväksikäytettävyys luonnossa.