FIFO, fish in-fish out

 

Fish in - fish out eli kalaa sisään - kalaa ulos on kalanviljelyelinkeinossa viime aikoina maailmanlaajuisesti keskusteltu aihe. Käytännössä tällä tarkoitetaan sitä kuinka paljon kulutetaan luonnonkalaa yhden viljellyn kalakilon tuottamiseen. Luonnonkalojen käyttö syntyy luonnollisesti rehuihin tarvittavien kalajauhon ja kalaöljyn valmistukseen tarvittavan raaka-aineen kautta. Varsinkin räjähdysmäisesti kasvanutta lohiviljelyelinkeinoa on syytetty maailman kalakantojen liiallisesta kuluttamisesta.

 

 

Luonnonkalaan pohjautuvien raaka-aineiden käyttö rehuissa on kuitenkin vähentynyt merkittävästi 1990-luvun alusta alkaen. Suurin merkitys tähän on ollut rehujen kasviraaka-aineiden määrän lisääntymisellä, mutta myös rehujen tehokkuuden kasvulla ja niiden käytön tarkentumisella.

 

Muutos on ollut merkittävin viljellyn elopainokilon lisäykseen tarvittavan kalajauhon ja sen sisältämän luonnonkalan määrässä. Tätä muutosta kuvataan kaaviossa 1. Kaaviosta nähdään, että kun 1990 elopainokilon lisäykseen käytetty kalajauhomäärä sisälsi luonnonkalaa noin 3,6 kiloa on määrä romahtanut viime vuosina alle kiloon.

 

 

Muutos on ollut valtava myös kalan elinkierron aikana tarvittavan kalaöljyn ja siihen tarvittavan luonnonkalamäärän kulutuksen suhteen. Suurin vaikutus tähän on ollut Raisioagron Hercules LP OPTI –ruokintakonseptilla. Se mahdollistaa kalojen alkukasvatuksessa runsaamman kasviöljykäytön säilyttäen silti kalojen terveellisyyden ihmisille. Opti-konseptin käyttöönoton myötä kasvatuksessa tarvittavaan kalaöljyyn kulutettu luonnonkalamäärä putosi alle puoleen.

 

Kalavalkuaisen nettotuottaja

Kun merien kalavarojen käyttöä tarkastellaan kalavalkuaisen kulutuksen (kalajauhon sisältämän valkuaismäärän) ja kalavalkuaisen tuotannon (viljellyn kirjolohikilon sisältämän valkuaismäärän) kautta tulee kalanviljelyn panos-tuotos tehokkuus entistä selkeämmin esiin. Kaavio 2 kuvaa tässä tapahtunutta merkittävää muutosta.

 

 

Kaaviosta nähdään, että 1990-luvun alussa kirjolohen elopainokilon lisäykseen kulutettiin (rehuissa oleva kalavalkuaisen määrä) hieman yli puoli kiloa kalavalkuaista tuotettua kirjolohen luontaista 170 gramman valkuaismäärää vastaan. Nykyisin, kasvatuksen onnistuessa optimaalisesti, tuotetaan suurempi määrä kalavalkuaista kuin sen tuottamiseen on kulutettu (Raisioagron Hercules LP-rehu).



Vielä merkittävämpi muutos nähdään kalaöljyn kulutuksen ja tuotoksen suhteessa (kirjolohen luontainen rasvapitoisuus, siis kalaöljypitoisuus 17 % eli 170 g kilossa). Alla olevasta kaaviosta näkyy, että nykyisin kasvatuksen onnistuessa "Ωtimaalisesti" tuotamme kasvatuksella enemmän kalaöljyä kuin kalan tuottamisessa (rehuissa) on kulutettu.

 

 

Kaaviosta näkyy myös hyvin rehujen kehityksessä tapahtunut muutos. 2000 –luvulle siirryttäessä rehujen rasvapitoisuus on noussut voimakkaasti jolloin sitä luonnollisesti kului myös kalan tuottamisessa runsaasti. 2005 vuodesta lähtien kulutuksen suuntaa on ollut laskeva ja tähän on vaikuttanut rehujen kasviöljypitoisuuden voimakas nousu.



Kalavalkuaisen ja –öljyn nettotuottajana suomalaista kirjolohenviljelyelinkeinoa voidaan pitää erittäin ekologisena ja kestävän kehityksen mukaisena ruoantuotantomuotona.

 

Käytetään vähempiarvoisia kaloja

Merikalavarojen kulutuksesta keskusteltaessa on myös huomioitava, että merkittävä osa kalajauhoon käytettävistä saaliskaloista on niin sanottuja vähempiarvoisia lajeja. Raisioagron pääasiassa käyttämät Skandinaaviset jauhot on valmistettu juuri tällaisista kaloista (esim. villakuore, tuulenkala ja kilohaili).



Kalaraaka-aineiden alkuperä aina kalastusalueista lähtien on nykyisin helposti todennettavissa. Noudatamme raaka-ainehankinnassamme kestävän kehityksen periaatteita.