Ekotehokasta alkutuotantoa

Kalanviljely: historian syntipukista alkutuotannon ekoykköseksi

Viimeisen kahden vuosikymmenen ajan kovia kokenutta suomalaista kalanviljelyä voidaan pitää ympäristötehokkaana ruoantuotantomuotona. Valitettavasti ala on menettänyt suuren osan toimijoistaan viimeisen kymmenen vuoden aikana.  Osittain tähän on vaikuttanut alan historiassa saama virheellinen maine vesialueiden, lähes ainoana kuormittajana ja jopa piilaajana. Tämä johti "ympäristöjahtiin", jossa erittäin tiukkojen ympäristölupien myötä alan tuotantoa ajettiin rajusti alas. Ikävä kyllä ala on edelleen ympäristöllisesti suurennuslasin alla, vaikka se on pystynyt merkittävästi alentamaan ympäristövaikutuksiaan ja vaikutukset ovat vesistöjen kokonaiskuormitukseen olemattomat. 

Alalle jääneet tuottajat ovat omaksuneet toimintatavat, joita voidaan yhä enemmän pitää kestävän kehityksen mukaisena tuotantomuotona. Kalanviljely saavutti ainoana elinkeinona Vesiensuojelun Tavoiteohjelman 2005 mukaiset ominaiskuormitustavoitteet ja ympäristön kannalta positiivinen kehitys on jatkunut edelleen.

Suomen Ympäristökeskuksen tilastojen mukaan vuonna 2012 kalanviljelyn osuus Suomen vesistöjen fosforikuormituksesta oli vain 1,8  prosenttia ja typpikuormituksesta vain 0,9 prosenttia.

Itämeren mittakaavassa katsottuna kuormitus muuttuu minimaalisen pieneksi ottaen huomioon, että Itämeren ihmisen aiheuttamasta kuormituksesta Suomen osuus on vain noin 10 prosenttia.

Tehokkaasti valkuaista

Kalanviljely tuottaa meille ihmisille erittäin terveellistä rasvaa ja valkuaista tehokkaasti. Nykyisillä rehuilla ja tarkalla rehujen annostelulla saamme rakennettua yhdellä rehukilolla yhden elopainokilolisäyksen. Perattuna painona noin 840 grammaa erittäin helposti ja nopeasti valmistettavaa terveysruokaa. Mikään muu eläintuotantoala ei tähän pysty.

Alla olevassa taulukossa on vertailu siitä, kuinka paljon 100 kilolla rehua saadaan meille ihmisille ravintoa lihapainoksi muutettuna (ns. panos-tuotos periaate, ilman rehujen välistä vertailua)

 

Tuotantoeläin Rehumäärä Lihaa
Lohi 100 kg 65 kg
Kana 100 kg 20 kg
Sika 100 kg 13 kg

(lähde: Norsk Fiskeoppdrett 12a/2010)

 

Merien kalavarojen käyttö vähentynyt

Rehujen valkuais- ja rasvasisältö on muuttunut enemmän kasviperusteiseksi. Kalajauhon korvaaminen kasvivalkuaislähteillä alentaa rehujen kokonaisfosforipitoisuuksia jolloin kalankasvatuksen kuormitus laskee. Kalaöljyä pystytään korvaamaan kasviöljyillä, joista parhaana lähteenä voidaan pitää rypsiöljyä. Sekä jauhon, että öljyn käytön pienentämisellä on positiivinen vaikutus valtamerien hupeneviin kalamääriin.

Yhden viljellyn kalan elopainokilon lisäykseen tarvittava luonnonkalamäärä, niin öljyn kuin valkuaisenkin osalta on laskenut merkittävästi 1990-luvun alusta lähtien. Tehokkaimmillaan tuotamme kasvatetun kirjolohen kautta saman määrän kalavalkuaista kuin sen tuotantoon on rehuissa kulutettu. (lisätietoja FIFO).

Sama nettotuotos toteutuu myös kalaöljyn osalta. Ratkaisevana tekijänä tähän oli Raisioagron markkinoille tuoma Hercules LP OPTI – ruokintakonsepti, joka mahdollistaa kalojen alkukasvatuksessa korkeamman kasviöljykäytön säilyttäen silti, Hercules LP OPTI –rehun ansiosta, kalan rasvahappokoostumuksen meille ihmisille terveellisenä.

Meriperäisesti raaka-aineista kipeimmin tarvittava raaka-aine on juuri kalajauho loistavan valkuaissisältönsä ansiosta. Senkin osuutta on pystytty vähentämään kasvatusrehuissa vuosi vuodelta ja määrä laskee edelleen vaarantamatta hyviä kasvutuloksia. Jo nyt voidaan ennustaa, että lohikalojen rehujen "kalajauhoriippuvuus" tulee laskemaan oleellisesti tulevaisuudessa. 

Niin kauan kuin jauhoa kuitenkin tarvitaan, on kalaöljy, jauhoteollisuuden sivutuote, järkevintä käyttää kalanviljelyssä, koska kala käyttää sen erittäin tehokkaasti hyväkseen. Öljyn yhteydessä on myös syytä muistaa se, että juuri rehujen kalaöljymäärän nousun ansioista kalanviljelyelinkeino on saavuttanut nykytehokkuutensa, jolla on ollut suuri positiivinen vaikutus myös ympäristöön.