Takaisin

Voikukasta ei tule voita

Nyt on se aika vuodesta, kun voikukka alkaa nousta pintaan. Voikukka kannattaa hävittää maitotiloilla mahdollisimman varhaisessa vaiheessa, jotta vältytään monilta haasteilta. Voikukkapitoinen rehu laskee lehmien maitotuotosta ja lisää poikimisajan ongelmia. Puhtaat nurmet ja hyvä satotaso ovat maitotilan kannattavuuden kulmakiviä. Rikkakasvien torjuntaan kannattaakin tarttua heti keväällä kasvukauden alussa.

 

Voikukan korkea kalium- ja kalsiumpitoisuus lisää halvaustapauksia

 

Voikukkapitoinen nurmi on monen maitotilan kiusa, sillä voikukkien runsas määrä huonontaa nurmirehun maittavuutta, mikä vähentää lehmien energian saantia ja maitotuotosta. Voikukan korkea kaliumpitoisuus aiheuttaa ongelmia sekä ummessa oleville että lypsäville lehmille. Se rasittaa sydäntä, lamaannuttaa hermostoa ja lisää tiinehtymisongelmia.

 

– Voikukassa on runsaasti kaliumia, joka heikentää magnesiumin imeytymistä. Myös voikukan kalsiumpitoisuus on korkea, minkä vuoksi hyvin voikukkapitoista säilörehua ei saisi syöttää umpilehmille. Umpilehmien runsas kaliumin ja kalsiumin saanti altistaa piilevälle poikimahalvaukselle ja lisää halvaustapauksia, kertoo Raisioagron kehityspäällikkö Merja Holma.

 

Rikkakasvit varastavat ravinteita

 

Leveälehtiset rikkakasvit, kuten voikukka, vaativat paljon elintilaa ja ravinteita. Pelloilla ne vievät vettä, valoa, elintilaa ja ravinteita nurmikasveilta. Voikukan oikea torjunta-aika on nyt käynnissä, sillä se torjutaan parhaiten nuppuvaiheessa, ennen kukintaa. Silloin kasvin virtaukset ovat alas juuristoon päin, ja ruiskutus hävittää maanalaisiakin osia. Raisioagron kasvinsuojeluaineet Starane XL ja Gratil torjuvat voikukan tehokkaasti.


Rikkakasvien ruiskutusajankohta kannattaa ajoittaa aikaiseen kevääseen, jolloin rikatkin ovat pieniä. Tarvittaessa tehdään täydennyskylvö heti rikkatorjunnan jälkeen. Näin varmistetaan kuluvan satokauden sato, kehottaa Raisioagron tuotehallintapäällikkö Mikko Korhonen.

Luonnonvarakeskuksen tekemien viljelykokeiden mukaan torjuntaruiskutus lisäsi rikkakasveista vapaan nurmisadon määrää jopa 23 prosenttia.

 

Kivennäisrehut täydentävät ruokavaliota



Nurmen koostumusta täytyy seurata ja rehun kivennäisainepitoisuudet kannattaa analysoida. Näin pystytään valitsemaan oikea kivennäinen täydentämään lehmän ravintoa.

Säilörehulle, jonka kalsiumpitoisuus on korkea, kannattaa valita kivennäinen, jonka kalsiumpitoisuutta on laskettu. Tällainen on mm. uusi Palko-Melli TMR. Palko-Melli sopii myös apilapitoisen säilörehun oheen. Melli-kivennäiset puolestaan turvaavat myös magnesiumin saannin ruokinnassa. Jos runsaasti voikukkaa sisältävälle säilörehulle ei ole vaihtoehtoa, lehmälle kannattaa antaa X-Zelitiä, joka sitoo rehun kalsiumia umpikauden ajan. Rakeiset Melli-kivennäiset ovat niin maittavia, että niitä pitää antaa rajoitetusti, Holma neuvoo.